”KENGÄT ROSKIIN JA POIS” Työura, irtisanominen ja uudelleensuuntautuminen Perloksen tehtaan lakkautuksen kokeneiden elämänkertomuksissa

Muovi- ja mekaniikkateollisuuden globaali suuryritys Perlos on vuosina 2005-­2007 ollut yksi Suomen suurimpia irtisanojia. Ensimmäisenä, huhtikuussa 2005, ilmoitettiin noin 700 henkilöä työllistäneen Ylöjärven yksikön lakkauttamisesta. Keväällä 2007 käytiin yhteistoimintaneuvottelut koko Suomen tuotannon alasajamisesta, ja yli 1100 ihmistä päätettiin sanoa irti. Tutkielmassa tarkastelen Perloksen Ylöjärven-tehtaan lakkautusta irtisanottujen työntekijöiden näkökulmasta: millainen oli menestyvän tehtaan lakkautusprosessi ja miten työntekijät kokivat sen? Laajempi tutkimuskysymys käsittelee työtä ja sille annettuja merkityksiä irtisanomisen kokeneiden koko elämän kontekstissa, myös Perlosta edeltävien työkokemusten sekä työlle asetettujen tulevaisuuden toiveiden osalta. Lisäksi käsittelen työntekijän asemaa globaalissa pörssiyrityksessä. Tutkielmaa varten haastattelin neljää Ylöjärveltä irtisanottua työntekijää kahtena eri ajankohtana, puoli vuotta ennen ja jälkeen tehtaan lakkauttamisen. Haastatteluissa oli omaelämäkerrallinen näkökulma ja ne toteutettiin kerronnallisen haastattelun menetelmin. Haastatteluita on analysoitu narratiiveina ja omaelämäkertoina, jotka rakentuvat kertomisen hetken elämäntilanteesta ja tarpeista lähtöisin. Elämäntarina on aktiivinen kannanotto sekä elämän menneisyyteen että tulevaisuuteen. Irtisanomiskokemuksia en siten tulkitse ainoastaan yksittäisinä, elämän kontekstista irrallisina tarinoina vaan osana kertojan tapaa merkityksellistää työtä ja elämää ylipäänsä. Perlos piti tärkeimpinä sidosryhminään omistajia ja mahdollisia sijoittajia. Tämä näkyi työntekijöiden aseman vähättelynä sekä tiedottamisen puutteina: julkinen tiedotus hoidettiin säännöllisesti, mutta työntekijät joutuivat luottamushenkilöidensä kautta itse vaatimaan tietoa ja parannuksia asemaansa. Työntekijöillä ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta neuvotella työpaikkansa kohtalosta ennen kuin merkittävät päätökset oli jo tehty. Lakkauttamisprosessia kuvattiin epäinhimilliseksi. Yhteistoimintaneuvotteluissa henkilöstön edustajat onnistuivat tavoitteessaan saada työnantaja myöntymään työntekijöille suunnattuun sosiaalipakettiin, jonka keskeisin sisältö oli kolmen kuukauden palkkaa vastaava eroraha. Tämä raha asetti kuitenkin työntekijät eriarvoiseen asemaan sen mukaan, milloin uusi työpaikka löytyi, sillä työttömäksi jääneillä eroraha esti ansiosidonnaisen työttömyysturvan saamisen. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ei huomioi kaikilta osin joukkoirtisanomisten kaltaisten erikoistilanteiden ongelmia. Haastateltavat olivat työstäneet irtisanomiskokemuksen osaksi elämäntarinaansa, toisin sanoen he olivat hyväksyneet tilanteen ja suuntautuivat haastattelukertojen välillä aktiivisesti kohti tulevaisuutta. Yllättäen lähes kaikki haastateltavat rakensivat varsin perinteistä, työkeskeistä elämäntarinaa. Tämä siitäkin huolimatta, ettei kukaan ollut kokenut eheää työuraa edes ennen 1990-luvun lamaa. Nämä pääasiassa ammattikoulutetut työntekijät olivat työuransa alusta asti saaneet tottua suhdannevaihteluita seuranneisiin irtisanomisiin ja pätkätöihin. Suomalaiskulttuurinen kuva vakinaisesta normaalityösuhteesta oli haastateltavien kohdalla ollut pelkkä illuusio. Polveilevaa työuraa kuitenkin toki arvostettiinkin, sillä se oli tarjonnut moninaisia haasteita ja taitoja. Tästä huolimatta kaivattiin pysyvyyttä, sillä työltä odotettiin ennen kaikkea sisällöllistä mielekkyyttä: mahdollisuutta kehittää itseään pitkäjänteisesti eikä siten, että työkokemus tavallaan mitätöityy irtisanomisen seurauksena aina muutaman vuoden välein. Juuri tämä on työntekijöiden ongelmana Suomesta katoamassa olevalla pienelektroniikan teollisuudenalalla. Oli työnantaja kuinka suuri ja maailmanlaajuinen tahansa, työntekijöiden elämä on sitoutunut paikallisen tason arkisiin asioihin kuten toimeentuloon, perheeseen ja sosiaalisiin suhteisiin sekä harrastuksiin. Näiden elämänalueiden mielekästä rakentamista eivät yllättävät katkot työuralla tue. Asiasanat: työ, irtisanominen, elämänhallinta, narratiivinen haastattelu, elämänkertomus, tarina, globaali suuryrity